Kuluneen kahden viikon aikana työmme on jälleen aktivoitunut mitä tulee turvatalokäynteihin. Paikallinen poliisi teki ratsian erääseen pubiin samalla kadulla jossa olemme tehneet tavoittavaa työtä. Ratsian seurauksena kolme naista tuotiin valtion turvataloon, josta olen käynyt hakemassa heitä ulkoilemaan.
Vain päivä erään luvallisen ulkoilun jälkeen naiset vietiin todistamaan pubin omistajaa vastaan. Tämä aiheutti naisille entistä suuremman turvallisuusriskin, jonka johdosta naiset eivät saa toistaiseksi poistua turvatalosta. Tämä aiheuttaa heidän kohdallaan saman minkä olemme nähneet tapahtuvan niin monen muun naisen kohdalla: turvatalosta minkä pitäisi tarjota naisille suojaa ja lepoa, muodostuu naisten silmissä uusi vankila. He tuntevat olevansa eristettyjä, sorrettuja, uhattuja ja laiminlyötyjä. Naiset eivät halua tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa koska he eivät luota viranomaisiin. He vain haluavat päästä takaisin kotiin. Viranomaiset puolestaan painostavat naisia jäämään ja jatkamaan oikeusjuttua.
Kuluneella viikolla olemme joutuneet todistamaan myös sitä uhkaa, mikä edelleen kohdistuu jo omillaan asuviin naisiin. Erään päiväkeskuksessamme käyvän naisen ja hänen lapsensa huoneisto tuhopoltettiin torstain vastaisena yönä. Tuhopoltto ei ole kaunista katseltavaa, kuten kuvasta jokainen voi nähdä. Nainen onnistui pelastautumaan lapsensa kanssa viime hetkellä. Nyt hän on erittäin peloissaan ja toistaa selkeästi tajuamaansa asiaa: sitä, että hänellä ei ole mitään paikkaa Kyproksella johon hän voisi piiloutua.
Mielestäni on hämmästyttävää, että Kyproksen poliisi ei ole osoittanut minkäänlaisia toimenpiteitä jutun ratkaisemiseksi, saati naisen turvallisuuden varmistamiseksi. Ylipäätään seksiperäisen ihmiskaupan uhrit ovat rikosoikeudellisesti erittäin heikossa asemassa. Heille ei tarjota minkäänlaista todistajansuojaa, ja oman oikeuskäsittelynsä jälkeen heidät jätetään käytännössä oman onnensa nojaan. Tilastot ja ihmisoikeusjärjestöjen raportit kertovatkin karua kieltä siitä, että moni parittajiaan vastaan todistanut nainen hakataan tai tapetaan viimeistään siinä vaiheessa, kun hän vailla mitään turvatoimia tai poliisin suojelua palaa takaisin kotimaahansa. Onko siis ihme, että naiset eivät halua todistaa? Tai onko ihme, että elämä bordellin jälkeen ei olekaan heille helpotus vaan uusi vankila, jossa päällimmäisenä elämää hallitsevana tekijänä on jatkuva pelko ja olan taakse vilkuilu.
#Tuhopoltto
Pia Rendic