#Äijäkoodi kampanjamme on herättänyt voimakkaita mielipiteitä sosiaalisessa mediassa ensimmäisen viikkonsa aikana. Yllättäen äänessä ovat olleet enemmän negatiiviset äänenpainot, jotka syyttävät kampanjaa miehiä syyllistäväksi ja jopa kristinuskon vastaiseksi, koska kampanjan katsotaan edustavan kolmannen aallon feminismiä. Totesipa yksi mies facebookissa niinkin, että joku on tainnut puristella perseestä vääriä akkoja, kun jokapuolella on alettu vouhkata seksuaalisesta häirinnästä. Ilmeisesti minä itse lukeuduin noihin “vääriin akkoihin”, koska avasin suuni asiasta muun muassa blogitekstissäni Rintani ovat MINUN rintani.
Onko todella niin, että naisiin ja tyttöihin kohdistuvasta häirinnästä ei voi puhua ilman, että miehet kokevat itseään loukattavan? Onko todella niin, että miehet kokevat oman hauiksensa kuvaamisen naisten puolustamiseksi objektisoivana? Mikseivät nämä samat miehet ole älähtäneet objektisoinnista silloin, kun naisten rinnat on kuvattu miljoonia ja miljoonia kertoja lukuisissa erinäisissä yhteyksissä?
Se että kampanjamme kehottaa miehiä puuttumaan seksuaaliseen häirintään ja väkivaltaan ei tarkoita sitä, että kaikki miehet olisivat syyllistyneet häirintään ja väkivaltaan. Se ei myöskään tarkoita sitä, että emme ymmärtäisi että myös miehet ja pojat kokevat seksuaalista häirintää. Sillä moni kokee. #Äijäkoodi tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että haluamme herätellä miehet huomaamaan sen faktan, että naisiin ja tyttöihin kohdistuvassa seksuaalisessa häirinnässä ja väkivallassa on hyvin usein kyse miehisestä vallankäytöstä. Ja tuo vallankäyttö mahdollistuu sillä, että seksuaaliseen häirintään ja väkivaltaan ei puututa. Kollektiivisen häpeän ja syyllisyyden pelko saa nekin miehet hiljaisiksi, jotka olisivat valmiita seisomaan rintamassa seksuaalista häirintää ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.
Ja niin näyttää ikävä kyllä käyvän osalle miehiä nytkin. Miehet eivät uskalla tai halua tarttua haasteeseen, koska kuvittelevat sen tarkoittavan syyllisyyden myöntämistä. Näin ainakin seuraavissa, #Äijäkoodin kirvoittamissa kommenteissa:
“Olen miettinyt 2 päivää miksi tuo äijäkampanja tuntuu epämukavalle. Siitä tulee olo, että se syyllistää kaikki miehet ja nyt minä tässä ryhdyn vastarintaan”.
“En oikein usko että tuon ’äijäkoodin’ on mahdollista toimia ’oletko jo lakannut lyömästä vaimoasi’ -mentaliteetilla.
“Koko homma on sanoitettu niin, että äijäkoodiin ei voi ottaa osaa samalla epäsuorasti myöntämättä jonkinasteista syyllisyyttä”.
Itse en ymmärrä, miksi naisten puolustaminen on niin vaikeaa? Vielä vaikeampi on ymmärtää, että naisten kokema seksuaalinen häirintä ja sen laajuus halutaan hiljentää ja vesittää väittämällä että asian esiintuojat, kuten #metoo kampanja ajavat omaa feminististä propagandaansa. Mitä ihmeen propagandaa? Ei vaadi kovinkaan suuria ponnisteluja jotta saa selville sen faktan, että seksuaalinen ahdistelu on vahvasti sukupuolittunutta. Vielä vähemmän ponnisteluja vaatii sen toteaminen, kuinka #metoo:n myötä satojentuhansien naisten ääni nosti esiin pinnan alle lakaistun ongelman lukuisissa eri yrityksissä ja yhteisöissä aina EU parlamenttia myöden.
Onko todella niin, että Suomessa ei edelleenkään olla valmiita kohtaamaan tosiasioita saati muuttamaan niitä? Näin ilmeisesti ainakin seuraavan kommentin antajan kohdalla:
“Kohta pitää kaupassakin kulkea poikien ja miesten silmät sidottuna ettei vaan akat tunne tulevansa seksuaalisesti häirityksi. On perkele maailma mallillaan”.
Taistelun naisiin kohdistuvaa seksuaalista häirintää ja väkivaltaa vastaan tulisi nousta siitä lähtökohdasta käsin että haluamme nähdä yhteiskunnassamme muutoksen. Tuota muutosta ei ikinä tapahdu, ellei joku ota ensimmäistä askelta.
Pia Rendic
Olen todella iloinen tästä sivusta. Nautin oikein lukiessanne teidän tekstejänne. Niissä on sellainen voima, joka haastaa meitä miehiä muuttamaan sitä paskaa, johon olemme syyllistyneet ja niin edesauttaneet tämän asian jatkumista tässä maailmassa, esim. porno. Kattavaa ja asiantuntevaa tekstiä, eikä pelkästään kannanottavaa ilman asiantuntemusta.