Viime viikolla mediassa kohistiin suomalaisiin poikiin kohdistuneista törkeistä seksuaalirikoksista, joissa tekijöinä olivat kantasuomalaiset, työssäkäyvät miehet.
Jostain syystä kohu laimeni huomattavasti nopeammin kuin Oulun tapauksissa, joissa tekijöinä olivat maahanmuuttajat ja uhreina suomalaiset tytöt. Jopa poliitikot ovat olleet asiasta aivan liian hiljaa.
Ovatko ihmiset jo turtuneet seksuaalirikosten vyöryyn mediassa? Vai ovatko teot ihmisten mielestä liian järkyttäviä, että niitä pystyttäisiin käsittelemään? Vai sisältävätkö teot liikaa tabuja? Suomalaisten miesten tuottama ja levittämä lapsiporno. Miehet raiskaamassa poikia. Seurakunnassa vaikuttanut päätekijä, joka voisi olla yksi meistä.
Lapsipornon pitäisi pysäyttää. Sen pitäisi herättää vakava ja syvälle luotaava yhteiskunnallinen keskustelu. Kauhistelun tai puhumattomuuden sijaan tarvittaisiin konkreettisia tekoja.
Mutta eihän sitä tehdä! Yhteiskunnassamme ei enää edes käytetä termiä lapsiporno. Se on korvattu termillä lapsen sukupuolisiveellisyyttävä loukkaava kuvamateriaali. Ihan vain sen takia, ettei sitä sekoiteta siihen mukavaan pornoon, jota voi huoletta kuluttaa vaikka päivittäin! Pornon käyttöä ei haluta rajoittaa, vaikka sen negatiiviset vaikutukset ja seuraukset ovat ilmeisiä.
Tai entäpä lapsiseksinuket? Ne samat, jotka muun muassa Britanniassa, Australiassa ja USA:ssa on kielletty lailla, mutta joiden maahantuonti Suomeen on täysin laillista. Näin siitä huolimatta, että virtuaaliset ja manuaaliset, lasta muistuttavat nuket kohdentuvat Lanzaroten sopimuksen lapsiporno määrityksen alle (artikla 2 & artikla 20). Monet asiantuntijat sanovatkin, että yhdyntä lasta esittävän nuken kanssa voi madaltaa kynnystä häiritä oikeita lapsia seksuaalisesti.
Lasten ja nuorten suojeleminen seksuaalirikoksilta pitäisi olla ensiarvoisen tärkeää. Silti keskustelu kääntyy kerta toisensa jälkeen pelkästään lasten valistamiseen ja ohjeistamiseen, sen sijaan että huomio kiinnitettäisiin tekijöihin ja niihin mekanismeihin, jotka vaikuttavat tekojen taustalla. Samalla kauhistellaan sitä, miten seksuaalirikokset kohta riistäytyvät käsistä.
Eivätkö päättäjät tajua, että kyseinen rikollisuus on riistäytynyt käsistä jo vuosia sitten? Ovatko esiin tulleet asiat päättäjille jotenkin uusia tai yllättäviä? Ei pitäisi olla.
Useissa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä käsittelevissä seminaareissa on jo vuosia takaperin tuotu esiin se huolestuttava kehityssuunta, että Suomessa valtaosassa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevista tapauksista on nykyään mukana myös lapsen kuvaaminen. Usein kuvat ja videot päätyvät myös kansainväliseen levitykseen. Kansainvälisten IWF:n tilastojen mukaan raaka lapsiporno onkin jatkuvasti yleistynyt internetissä: IWN:lle vuonna 2015 raportoiduista lapsipornokuvista 69% esitti alle 10-vuotiaita lapsia, ja kaikista kuvista 34% esitti lasten raiskausta tai kidutusta.
Lisäksi Eurojustissa työskentelevä syyttäjä Rudolf Christoffersen nosti esiin jo lokakuussa 2016 Helsingissä pidetyssä Pohjoismaat ihmiskaupan markkina-alueena konferenssissa sen, kuinka netin välityksellä tapahtuva lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on kolminkertaistunut vuosien 2014-2015 aikana. Online streemaus mahdollistaa seksiaktin tilauksen netin kautta, jolloin tilaaja istuu omalla kotisohvallaan, ja katsoo oman näyttöpäätteensä kautta toisella puolella maapalloa tapahtuvaa, lapseen kohdistuvaa seksuaalirikosta. Samoin Christoffersen esitti huolensa netissä jatkuvasti laajenevasta “valokuvausohjelmasta”, jossa lapsia myydään väkivaltaisiin, seksuaalisiin valokuviin.
Missä viipyvät konkreettiset suunnitelmat lapsiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan torjuntaan? Missä viipyvät teot, joilla oikeasti suojeltaisiin lapsia ja rangaistaisiin rikollisia? Missä viipyvät teot, joiden avulla kitkettäisiin seksuaalirikoksiin johtavia mekanismeja jo niiden alkutekijöissään?
On häpeällistä, että Suomi on ratifioinut lasten seksuaalista riistoa ja hyväksikäyttöä torjuvan Lanzaroten sopimuksen jo vuonna 2011, mutta sille ei ole laadittu kansallista toimeenpanosuunnitelmaa.
Yhtä häpeällistä on se, että kuka tahansa voi Suomessa tilata lapsiseksinuken omalle kotisohvalleen. Että kuka tahansa voi seuraamuksitta tilata ja kuluttaa raakaa väkivaltapornoa. Että lähes kaikki lapsenraiskaajat istuvat Suomessa vain muutaman vuoden tuomion, ja voivat sen jälkeen etsiä uuden uhrin.
Milloin tähän tulee muutos?
Pia Rendic