Tiistaina vietimme mielenkiintoista seminaaripäivää Rose-projektin puitteissa. Anne ja Alex Abok (https://www.facebook.com/mecaht) olivat jakamassa tietoa Afrikasta suuntautuvasta ihmiskaupasta, ja erityisesti siihen liittyvästä voodoo riitistä “jujusta”, jonka kautta ihmiskauppiaat ja parittajat hallitsevat etenkin Nigerialaisia naisia ilman varsinaista fyysistä väkivaltaa.
Naiset viedään joko kotimaassaan tai Euroopassa noitatohtorille, joka langettaa naisten päälle erilaisia kirouksia, joiden avulla naiset kahlitaan prostituutioon. Kiroukset sisältävät mm. lapsettomuuteen, kuolemaan ja koko elämän kestäviin kuukautisiin liittyviä riittejä, jotka käyvät toteen mikäli naiset astuvat ulos prostituutiosta. Nämä kiroukset ovat vahvasta uskonnollisesta kulttuurista tuleville Nigerialaisille naisille totisinta totta, ja aiheuttavat naisissa voimakasta pelkoa. Anne Abok totesikin puheenvuorossaan, että ihmiskauppiaiden ei tarvitse käyttää Nigerialaisten naisten kohdalla väkivaltaa, koska “juju” tekee kaiken heidän puolestaan.
Toinen vahva tekijä Afrikasta suuntautuvaan ihmiskauppaan liittyen on Abokin mukaan köyhyys. Ei ainoastaan taloudellinen köyhyys, vaan myös arvojen köyhyys. Raha ja taloudellinen menestys menevät ihmisen arvon edelle. Kaikki on kaupan rahasta. Nigerialaisessa kulttuurissa halutaan nopeaa ja “helppoa” rahaa ulkomailta, ja perheet ovat varsin halukkaita lähettämään lapsiaan Eurooppaan, joka edustaa heille taivasta. Etenkin tyttöjä ja naisia houkutellaan Eurooppaan erilaisiin siivous ja kodinhoitotehtäviin, jotka määränpäässä osoittautuvat prostituutioksi.
Hyvä esimerkki Abokin mainitsemasta arvojen köyhyydestä on Italiassa työskentelevä 19-vuotias Nigerialainen tyttö, joka oli Abokin tavatessaan ehtinyt työskennellä prostituutiossa 16-vuotiaasta. Hän oli lähettänyt kaikki rahansa kotimaahansa, jossa perheellä oli nyt kolme isoa taloa. Rahantulon sokaisema äiti olisi halunnut lähettää toisenkin tyttärensä ulkomaille töihin, mutta 19-vuotiaan tytön viesti oli selkeä: “Varoittakaa häntä. En halua kenellekään samanlaista elämää kuin omani.”
Surulliseksi Nigerialaisten naisten kohtalon etenkin Suomessa tekee se, että osa viranomaisista kieltäytyy tunnistamasta heitä ihmiskaupan uhreiksi. Mm. Kenneth Eriksson totesi viime vuonna Yle Spotlight ajankohtaisohjelmassa, että Suomessa työskentelevät Nigerialaiset naiset eivät ole ihmiskaupan uhreja. Hämmentävä kommentti ottaen huomioon tavat joilla nämä naiset tuodaan Eurooppaan, ottaen huomioon rituaalit joille heidät altistetaan kontrollin varmistamiseksi, ja etenkin ottaen huomioon sen, että tavallisten Nigerialaisten on lähes mahdotonta saada viisumia Eurooppaan. Kun tähän lisätään vielä se fakta, että lähes 80% afrikkalaisista prostituoidusta Euroopan sisällä tulee Benin Citystä, Nigeriasta, jossa lähes jokainen perhe on ollut tekemisissä ihmiskaupan kanssa, on vaikea uskoa että nämä naiset vain “tupsahtaisivat” Suomeen omasta vapaasta tahdostaan.
Ehkä tässä olisi heräämisen paikka myös viranomaisilla.
Prostituutiokartta Nigeriasta Eurooppaan.
Lisää Nigerialaisten naisten tilanteesta voi kuunnella tänään Radio Dein ajankohtaistunnilla klo 9-10:00. Uusinta klo 13-14:00.
Pia Rendic