Riski joutua maahanmuuttajataustaisen miehen tekemän seksuaalirikoksen kohteeksi on noussut vuoden 2015 jälkeen kohisten. Asialle on tehtävä jotain, ja siksi itse kannatan seksuaalirikokseen syyllistyvän maahanmuuttajan/turvapaikanhakijan välitöntä karkottamista.
Seksuaalirikokset eivät kuitenkaan ole pelkästään maahanmuuton myötä Suomeen tullut ilmiö. Seksuaalista väkivaltaa tapahtuu Suomessa joka päivä, suurimmaksi osaksi kulmabaarin Kallen ja naapurin Jaskan tekemiä ala-arvoisia rikoksia. Suomalainen mies raiskaa puiston läpi kulkevan naisen, hyväksikäyttää pientä lasta, pakottaa puolisonsa vastentahtoiseen seksiin, lääppii työkaveriaan firman juhlissa ja ostaa seksiä alaikäiseltä. Matkustaapa moni ihan ulkomaillekin asti seksilomalle, siellä kun voi kokeilla kaikenlaista uutta ja kiinnijäämisen riski on minimaalinen, niin viranomaisten kuin kotona odottavan vaimon taholta.
Tilastokeskuksen mukaan Suomessa ilmoitettiin vuoden 2018 aikana 1338 raiskausta. Lapsiin kohdistuvia seksuaalisia hyväksikäyttöjä tuli tietoon 1 363 ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan uhriksi, yleisimmin prostituutioon pakotetuksi, joutui puolestaan 18 henkilöä. Kaikissa näissä prosenttiosuudet ovat selvästi nousseet vuodesta 2017.
Sen sijaan että jäämme pohtimaan seksuaalirikollisuutta pelkästään maahanmuuttokysymyksenä, pitäisi miettiä myös muita syitä seksuaalirikosten takana. Kirjoitin joulukuussa 2018 blogissani pornon ja seksuaalirikosten yhteydestä, erityisesti siitä, kuinka seksuaalirikollisilla on lähes poikkeuksetta taustalla runsasta pornografian kulutusta, ja kuinka useat akateemiset tutkimukset osoittavat pornon ja seksuaalisen hyväksikäytön välisen yhteyden. Miksi tästä ei puhuta julkisuudessa?
Toinen, yhtä vaiettu asia on se, kuinka vanhempien tietämättömyys, kyvyttömyys (ja haluttomuus?) seurata lastensa verkkokäyttäytymistä lisää erityisesti lasten ja nuorten riskiä joutua verkossa tapahtuvan hyväksikäytön uhriksi. Asiaa ei kuitenkaan ole nostettu esiin, sillä seksuaalirikosten yhteydessä kukaan ei ole halunnut syyllistää jo valmiiksi järkyttyneitä vanhempia, vaan rikoksentekijän (hyvä näin, sillä syy on aina raiskaajan!).
Mutta eikö vanhemmilla ole edes jonkinlainen vastuu pitää lapsensa turvassa? Ihailua, hyväksyntää, itseään ja seksuaalista identiteettiään etsivä nuori on helppo saalis internetissä saalistaville seksuaalirikollisille. Etenkin, jos nuori ei saa kaipaamaansa huomiota ja hyväksyntää itselleen turvallisesta paikasta.
Nettiturvallisuustutkimus vuodelta 2011 osoitti, että 37% alle 16-vuotiaista suomalaisista nuorista kertoi saaneensa internetin kautta pyyntöjä lähettää itsestään vähäpukeisia tai alastonkuvia. Lastenmetsästys eli grooming onkin yleistynyt netissä huimalla vauhdilla. Asiaa ei helpota se, että moni nuori hyväksyy seksuaalissävytteisten viestien, kuvien ja videoiden lähettämisen toisille nuorille, pitäen sitä luonnollisena osana seurustelusuhteita.
Itse kysyisin onko hyväksyttävää, että jo 11-, 12-, ja 13-vuotiaat tytöt ja pojat ottavat itsestään seksuaalissävytteisiä kuvia ja lähettävät niitä eteenpäin? Missä vaiheessa yhteiskuntamme on ajautunut tilanteeseen, jossa snäpissä, periscopessa ja instassa jaetaan omia peniksen ja rintojen kuvia ja ajatellaan, että se on normaalia? Sosiaalisen median kuvapalvelut tuntuvatkin nykyisin olevan lasten ja nuorten villilänsi, missä kuka tahansa voi jakaa mitä tahansa, ja vanhemmat ovat pihalla kuin lumiukot.
Seksuaalirikoksista on turha syyttää pelkästään maahanmuuttajia tilanteessa, jossa oma yhteiskuntamme on täysin yliseksualisoitunut, vanhemmat lataavat omat läppärinsä täyteen pornoa, eikä kukaan suostu ottamaan vastaan kritiikkiä vanhemmuuden katoamisesta päättäjien kyvyttömyydestä ryhtyä toimenpiteisiin lasten ja nuorten kasvurauhan turvaamiseksi.
Pia Rendic